Omaa elämääni

Mistä kaikki oikein lähti?

Webmasterin elämä lyhykäisyydessään

Minulla itselläni on takana hurja nuoruuteni ja siitä tahdonkin kertoa kaikille kävijöille. Kirjoitan pienen elämänkerran tänne teille luettavaksi, sitä voitte pitää vaikka varoittavana esimerkkinä.

Palanen elämänhistoriaa 1 elämästäni

Ja kuten kaikki tiedämme nuoruudessahan sitä keksitään kaikenlaista "hölmöä" ja koetetaan kaikki mahdollinen ja mahdoton. Näin minulle itselleni ainakin kävi.

Nuorimies on aloittanut kesälomansa ja tietenkin tullut töistä kotiin kaljakaupan kautta. Mikäs siinä on kesälomaa aloitellessa, kun on kaljaa ja kaikkea. Niin siinä menee kaljoitellessa mukavasti keskiviikko, torstai ja perjantai. Sitten onkin lauantaiaamuna hillittävä, että selviäisi kaverin häihin. Kun sitä oikein skarppasi niin selvisihän sitä niistä kaikista pakollisista juhlaosuuksista, ja sen jälkeen tuleekin sitten odottamani sahtikannu pöytään. NAM NAM! Siinä sitä tulee sitten kipattua sahtia oikein miehekkäästi ja muistihan se siitä lähti. Kavereitten kertoman mukaan sitä on siitä sitten lähdetty juhlia jatkamaan paikalliseen ravintolaan, jonne päästyämme olinkin ilmoittanut kuskina toimivalle herralle, että hän heittäisi minut kotiin, sillä olin jo niin uupunut ylettömästä juopottelusta. No kaverihan heittää minut kotiin. Siinä sitten on jostain tullut mieleen, että onhan minulla toi autokin tuossa ja ei muuta kuin rattiin vaan ja ajamaan. Seuraava muistikuva onkin itselläni sitten hämärä edelleen, mutta onkin sitten teho-osastolta eikä mistään savuisesta baarin nurkasta. Mitä tässä välissä oikein kävi? Sen varmaan kaikki jo osaavatkin aavistaa: auto on lähtenyt käsistäni. Vauhtia kuulemma on ollut "älyttömästi" ja sen seurauksena auto on törmännyt katto edellä puuta päin ja jäänyt kyljelleen ojan pohjalle. Onneksi turvavyö oli kiinni, olin liikkunut istuimelta niin että pääni roikkui sivupeilin kohdalta ulos autosta. Jos olisin istunut normaalisti kuljettavassa asennossa olisi katto lyönyt pääni kasaan.

25.7.98 teho-osastolta muistikuvani ovat todella heikkoja kolmen päivän ajalta. Jotain siellä häärättiin kauheasti, sen muistan sumuisesti, letkuja lähti kehostani joka puolelta ja jotkin koneet piippasivat koko ajan. Kun minut sitten vihdoin siirrettiin vuodeosaston puolelle, alkoi täysin uuteen elämään opettelu.

Palanen elämänhistoriaa 2 elämästäni

Kyllä sitä 2 viikkoa maatessa ehtii kaikenlaista miettimään. Mitä sitä tulikaan tehtyä? Eikö tämän elämänsä olisi voinut elää toisella laillakin? Näitä siinä pohtiessani saan jostain kummasti voimaa ja päätän kumminkin yrittää uudenlaista elämää. Se uusi elämä ei sitten meinaakaan alkaa toivotulla tavalla. En meinaa jaksaa istuskella pitkän makailun jälkeen, vaan pyörryttää aina, kun hoitajat nostavat pystyyn. No sitä tehdään onneksi niin monta kertaa, että alkaahan se pääkin kestää. 8 viikkoa menee sairaalassa pyörätuolilla varovasti kelaillen ja ihmetellen, että kuinka minä oikein tästä tuolista voin muka itse joskus siirtyy, taikka yleensäkin tehdä jotain tämän tuolin kanssa. Sitten seuraavat 8 viikkoa menivätkin jo huomattavasti mukavammissa merkeissä Invalidiliiton kuntoutuskeskuksessa Käpylässä. Siellä meitä tämän samanlaisen kohtalon kokeneita nuoria miehiä olikin jo sitten enemmän ja päivät kuluivat mukavasti uutta elämää opetellessa ja kaikenlaisia uusia harrastuksia kokeillessa. Vihdoin sitten koittaa se suuri päivä eli 8.12.98, kun pääsen kotiin koettamaan sitä "uutta elämää". Alku tietenkin oli hankalaa, mutta kyllä sen äkkiä oppi. Nyt kun tapahtumista on jo kulunut pari vuotta, on elämä taas hyvin jaloillaan. Kaikenlaista pystyy harrastamaan, vaikka tässä tuolissa istutaankin. Tämä tietokone on ollut minulle tärkeä työväline. Tämän kanssa sitä voi touhuta kaikenlaista ja muutenkin ei pyörätuoli ole esteenä mihinkään, se vaan on pienoinen hidaste.

Se, mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa on, että ajatelkaa elämäänne ja kaikkia sen mahdollisuuksia, älkääkä tuhotko sitä tieten tahtoen joillain hetkellisillä nautintoaineilla. Miettikää asiat aina kahdesti ennekuin niitä alatte toteuttamaan. Tämä olkoon kaikille lukijoille varottavana esimerkkinä siitä, miten saattaa käydä, jos antaa liikaa valtaa ja voimaa pahuudelle. Kaikki, jotka tätä luette, niin kertokaa tämä varoittavana esimerkkinä lapsillenne ja ystävillenne. Minä olen elämäni saanut toimivaksi, vaikka olenkin liikuntakyvytön ilman pyörätuolia. Minulla ei ole mitään valittamista omasta tilastani. Oikeastaan minulla on kaikki paremmin kuin voi olla.

Kaikkien näiden kokemusten ja vaiheiden jälkeen en voi muuta kuin laulaa" Herra sua mä korotan. Sulle laulan ylistystä. Elämääni tullut oot. PELASTIT MUT KUOLEMASTA. Taivaasta maan päälle astuit näytit mulle tien. Sut ristinpuuhun naulittiin. Velkani maksettiin ristin puulta haudattiin astuit ylös taivaisiin. Herra sua mä koroitan." Mitä ikinä sinun elämässäsi tapahtuukaan niin muista että jumala on todellinen, ja auttaa sinua kun vaan pyydät apua häneltä.

Tämän sivun materiaalia saa vapaasti käyttää. Kopioikaa ja näyttäkää muillekin!

Terveisin: Tero Jermoranta

Jos haluat tukeaminua voit tehdä sen tilille 237121-16339 Viestiksi laita "tuki"

This is my story. I am not proud of it. So, let this be a warning for you
I was pretty wild teenager and i want to share it with you. Don´t do what I did! Be smarter!

First part of my life.

Like most of us in childhood, we do and try all kind of stupid things and sometimes things goes really like they should not. Or least to me, this is what happend to me

A young man starting his vacation and going home via supermarket to get some beer. And why not, holiday and celebrating it with drinking beer. So wednesday, thursday and friday goes by , by drinking. Then it is saturday, had to slow down, because have to go friends wedding party. I did it! Wedding part is over and priest is on his way to home. Lets start the party!! Get those beers to the table YEAH!!! God knows how many beers I drank, I can not remember a thing. Friends told me later that we went for after party to the local club. There I told to the guy who was driving us around the places, the only one who was sober, that could he take me home, because I am getting pretty tired of this drinking. And he said , sure, lets go then. But then I saw my own car and got this idea. My car is here , so why not, I am able to drive myself to home. So I jumped in and took off. Next thing is quite plurry, but when I opened my eyes and I was in bed at IR not in that club where I was ment to be with my friends... What the hell has happend??
I quess you can figure it out: I lost control of my car. With too much speed I crushed my car , with roof first to the tree. And there is was sideways at the bottom of a ditch. Luckily I had the seatbelt on, but still I was hanging out the sidewindow. If I would have had sat on seat straight on , the roof of my car would had crush my head.

25th of july 1998
Those first 3 days in IR are really plurry. I remember lost people around of me. Tubes connected to my body and peeping noises all over the place.
When I finally got out of the IR, I had to start my life from begining.



Second part

You have plenty of time to think while you are tide to the bed for 2 weeks. What in earth did I do? Why did I do it? Was life not good enough for me? Thinking of these , I got some energy out of somewhere and decided to start a new kind of life. That new life did not start like I wished. Nurses makes me to sit up and that makes me feel dizzy, because I have in a bed so long time. They kept doing it for so long and finally the dizziness wore off. 8 weeks goes in the hospital. Going up and down in a hall with a wheelchair. Wondering how I am ever gonna get out of this chair on my own, to the bed, to shower etc., or go to the places with it. Following 8 weeks I was in Käpylä were is rehab center for minusvalids. There I found out that I was not the only one and days went past flying by learning this new life of mine and finding out that after all this is not so hard. I can still move and do things with my wheelchair.
Finally came the BIG day 8th of december 1998, and I got home to see how life really is with a chair. Begining for hard, but I learned quickly.
Now that 10 years has gone past, my life is back in a track, good ways. I can do all kind of things, even that I am tide to this wheelchair. Computer and internet are important tools of my life now. With this I can do a lot of things and the wheelchair is not barrier for anything ,it just makes it a little slower.

What I want to say with this writing in, that THINK OF YOUR LIFE, and all the oportunities what come a long, do not waste it on purpose ,with drinking too much or using drugs. Think twice before doing it. Be this a warning samble of what can go wrong when you give too much will and power for what is evel and bad.
All of you, reading this, tell it to your friends and family, drinking and driving is not a good combination, you can so easily ruin your whole life and life of those who are around you. My life is good now, even that I can not move without my chair. No complains. Now I can respect life better that before.

After all this, I can sing " Jeesus I praise you, I am singing this song for you. You have come to my life. YOU SAVED MY FROM DEATH. You came from heaven to show me the way...
What ever happends in your life, remember God is real, and He will help you all you need to do is ask.