Uhraus palkitaan

Vaikka kaiken annoinkin itsestäin
mitä sainkaan tilalle,
sinut toisen kanssa sängyssä näin
meni suhteemme pilalle.
Et arvostanutkaan rakkauttain
minä sinuun luotin niin,
oli suuri tää muutos kohdallain
päättyi rakkaus kyyneliin.

Ei riitä se vaikka itsestään
joka pisaran puristaa,
ja kuitenkaan pysty ei enempään
silti yksin olla saa.
Näin etsin uutta kohdetta nyt
jolle kaiken antaisin,
vaikka olenkin kerran pettynyt
kuljen mielin avoimin.

Kerran tämäkin uhraus palkitaan
sen tunnen sisälläin,
kun sen oikean nyt löydän vaan
mitä toivon sydämessäin.
Sitten katsoin tyttöä naapurin
jota ennen nähnyt en,
”tule luokseni rakas vihdoinkin”
kuulin hellän kuiskauksen.

Oli lähellä ollut onni mun
sitä voinut en aavistaa,
hän vei minun sydämein kolhitun
näin kohtalo kuljettaa.
Nyt onkin asiat toisinpäin
niin paljon häneltä saan,
että koskaan en tässä elämässäin
samaa pysty antamaan.