Varpunen

Pienen varpusen siipirikkona näin
ei päässyt se lentämään,
sai paljon se aikaan mun mielessäin
ja opetti ymmärtämään.
Mun omatkaan siipeni kantaa ei voi
ellen pääse kehittymään,
Luoja kun molemmat maailmaan loi
myös itsessäin varpusen nään.

Näin varpunen, näytti mulle sen,
että Luojaan vain luottaa voi.
Vaille ystävää, jos täällä jää,
laulu varpusen ikävää soi.

Nyt luotuja olemme molemmat niin
kunpa voisin sen ymmärtää,
siipirikkona lentää ei voi taivaisiin
myös siivetön maan päälle jää.
Näin elämä ihmistä kun kouluttaa
siitä siipemme vain vahvistuu,
silti tarvimme ihmistä rakastavaa
aina auta ei mikään muu.

Tuo varpunen opetti mulle näin sen
mitä muuten ei tietää voi,
vajavainen kun yksin on ihminen
taas varpusen laulukin soi.
Me tarvimme siipeä ja ystävää
suurin merkitys niillä se lie,
siipi kannattaa ilmojen liitäjää
ja ystävä huolemme vie.