Jokaisen sydämessä

Arvet jotka on sielussa mulla
niitä auki ei repiä saa,
siitä pelko on haavoitetulla
siksi tarvitsen suojelijaa.
Nöyränä tunnustan sen nyt tässä
yksin jaksa en kuitenkaan,
Hänen tukea siis elämässä
tulen aina mä tarvitsemaan.

Paikka jokaisen sydämessä
Hänelle kun jätetty on,
se täytyy huomata vain eläessä
Hän on kaikille korvaamaton.
Elämä koska lahja on meille
ei sitä hukata synnissä saa,
en saa langeta maailman teille
tahdon seurata Vapahtajaa.

Lokaisesta liejusta nostit
minutkin uuteen elämään,
verelläsi sieluni ostit
tulen siitä ain kiittämään.
Ylistyksen nyt Sinulle annan
siirrän katseeni valoon päin,
erämaassa elin voimalla mannan
kotini siellä ylhäällä näin.