Kuorman kantaja

Olen kantaja kuorman jonka elämä antaa
siihen apua varmasti vielä tarvitsen,
yksin en enää jaksa sitä eteenpäin kantaa
vastaantulijoilta apua anelen.
Minä kuljen yksin pimeää katua pitkin
kyynel sulattaa altani kylmän lumen ja jään,
katkerasti kulkiessani hiljaa itkin
oi jos voisin luottaa johonkin ystävään.

Onko ylhäällä ketään jolta apua saisin
sillä sydämein kestä ei yhtään pitempään,
liian suuren kuorman itsellein ottaa kun taisin
sitten pysähdyn ja ylös katsomaan jään.
Olen väsynyt jo kulkemaan maailman tiellä
tahdon lepoon, pois täältä, elämään rauhalliseen,
tahtoisin olla luonanne jossakin siellä
väsyin vain syntikuormani kantamiseen.

Valon rinnalla hämäryyskin mustalta näyttää
kun sen huomaan, tiedän missä kulkenut oon,
ihme vain onnella syntisen sydämen täyttää
oi jos ottaisi Hän minutkin huomioon.
Olet antanut elämän lahjaksi minulle kerran
tahdon Sinulle säilyttää mitä jäljellä on,
uskon löytyvän armoa vielä sen verran
täytä Hengellä sydän kurjan luopion.