Lintu niin valkoinen ylhäällä kiitää,
sen taivas on kaukana, kaukana maa.
Niin vapaana viemänä tuulen se liitää,
vaan milloinkaan pilveen ei mennä se saa.
Kulkijaa lentäen seuraa se aina,
visertää lauluista kaunehimman.
Tuo sävel on kaunis, se mieleesi paina,
se toivolla täyttää voi toivottoman.
Ei syksyisin kaipaa se muutajain mukaan,
myös kylmäksi kaudeksi seuraksi jää.
Ei lintua valkeinta nähdä voi kukaan,
se osa vain ihmisen on sisimpää.
Silloin kun kuulla voit äänen tuon hennon,
on sanoma sen aina myös valkoinen.
Vaan aika kun lopettaa lintusen lennon,
niin aika myös itkeä on ihmisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti