Isää etsin mä kauan kaivaten
kysymyksillä paljon vaivaten,
äidiltäin en nyt vastausta saa
täytyy yhä vain jaksaa odottaa.
Usein pilkankin siitä niellä sain
onko näin ainoastaan kohdallain,
onnellisia ilmeitä mä näin
oispa mullakin isä vierelläin.
Elämä mulle kovan osan soi
lapsi toiselle julma olla voi,
itkin itseni unen maailmaan
helpotuksen se toikin tullessaan.
Laulun kuulin Isästä taivahan
olin minäkin lapsi Jumalan,
lauluun yhdyin nyt täysin sydämin
löysinhän Isän vihdoin minäkin.
Eteenpäin sanomaa jo levitän,
että voittaisi hänkin ikävän,
ken sen vallassa yhä vaeltaa
koska tunne ei vielä Jumalaa.
Isä kaikilla taivaassa kun on
sen jos tietää, ei ole onneton,
vaan voi kulkea hänkin iloiten
vaikka puuttuukin isä maallinen.
Vielä muistelen omaa lapsuuttain
kuinka kärsiä itse silloin sain,
mutta lävitse ilon kyynelten
joskus nähdä saan Isän taivaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti