Onnen ikuisen voinko koskaan saavuttaa
sitä itseltäin näin kyselen,
niin kauan kun ollut on taivas ja maa
ja maan päällä ihminen.
Siihen asenne oma myöskin vaikuttaa
hädän lähimmäisen jos vain nään,
vähäosainen tarvitsee auttajaa
täytyy oppia ymmärtämään.
Onni ikuinen,
tulee luokse sen,
joka osastaan jakaa vaan.
Ei onni tää,
suosi ylpeää,
häntä tuskin rakastetaan.
Toisen hyväksi omastaan luopua voi
silloin itsekin paljon saa,
koska elämä joillekin runsaasti soi
niin paljon on jaettavaa.
Ilo lähimmäisen myös mun onneni on
ajatus silmät kosteiksi saa,
niin paljosta moni kun on osaton
voisin elämäänsä helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti