Hän illan tyyneydessä soutelee
kun aurinko laskeutuu,
mennyttä elämäänsä ajattelee
kuin olisi joku muu.
Toisin olisi voinut tehdä paljonkin
nyt vasta sen ymmärtää,
vuodet viisautta antaa sittenkin,
onneksi vielä on elämää.
Uusin silmin näkee huomisen
siellä valo kajastaa,
tahtoo unohtaa menneet, eilisen
on edessä parempaa.
Yhtä tyyni kuin veden pintakin
on hänellä mieli nyt,
katsoo ylhäälle mielin kiitollisin,
olen paljosta selvinnyt.
On rillutteluvuodet takanapäin
ja edessä rauhan maa,
voi kunpa itsekin eläessäin
voisi saman tavoittaa.
Vaikka elämä ottaa, se antaakin
myös kaikkia kouluttaa,
vene lipuu vierelle laiturin
uusi aamu pian sarastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti