Syksy pian saapuu hiipien
suvi kohta periksi antaa,
lehdet pois puista riipien
harmauden mukanaan kantaa.
Toivon, että vielä auringosta
lämpöä varautuu sydämeen,
sillä kaamoksen ahdingosta
ylös voi nostaa riutuneen.
Sydän jos loistaa auringon lailla
niin kesä jatkuu sisällämme,
emme kulkisi lämpöä vailla
nauttisi toisetkin säteistämme.
Kauniita ajatuksia tietenkin nämä
kuka vain kaiken toteuttaa,
parempi olisi maailma tämä
kun lämpöä antaa, niin lämpöä saa.
On kevät ja kesä ihanaa aikaa
ei viihdy ihmiset koloissaan,
se on vuodenaikojen taikaa
syksyllä taas omissa oloissaan.
Tällainenko on pohjoinen kansa
vuodenajoista riippuvainen,
ei syksystä tulla saa meille ansa
myös kaipaus sydämen tietää sen.
ps. talvihan on jo ovella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti