Yksin täällä maailmassa ennen taivalsin,
kaikki oli mukana, se mitä omistin.
Ei ollut rinnallani silloin yhtään ystävää,
ja laulu jonka lauloin, ilmoille toi ikävää.
Vain ystävät niin paljon nyt meille merkitsee,
he eivät koskaan hylkää, kun oikein valitsee.
Vain ystävät niin paljon nyt meille merkitsee,
kun yksin olo elämää ei helpommaksi tee.
Omin voimin turha on täällä yrittää,
on paras tuki jokaiselle toisen olkapää.
Kyyneleenkin siihen voi joskus vuodattaa,
itseään kun purkaa, kummasti se helpottaa.
Ystäviä kaipaan mä tähän elämään,
ilman heitä maailmassa paljon vaille jään.
Sydän yksinäinen vain heitä halajaa,
ja heidän luokseen aika ajoin aina palajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti