Hiljaa metsässä astelen
tässä Luojamme luomassa,
menneisyyttäni muistelen
nyt elän Herramme huomassa.
Vääriä valintoja paljon tein
vaan taakse olen ne jättänyt,
mutkaista polkua kulki askelein
armon varassa elän nyt.
Katson katajaa käppyräistä
se jotenkin itsestäni muistuttaa,
oli elämäni niin epämääräistä
Jeesus katajankin suoristaa.
Niin kiitollinen nyt olla saan
minut lokaisesta liejusta nostettiin,
nyt olen oppinut rakastamaan
pyhällä verellä minutkin ostettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti