Maailman merellä purjehdin
rauhansatamaa kohti,
Sinun omanasi oivalsin
mistä valo sydämeen hohti.
Oi kunpa säilyttäisin valon sen
jonka kautta voin näyttää rakkauden,
se myös nöyryyteen mieleni johti.
Vastatuuli kun puhaltaa
joudun purjeita reivaamaan,
sillä matkaan vauhtia lisää saa
en joudu edestakaisin veivaamaan.
Epäusko kun joskus yllättää
niin märehtimään en siihen jää,
ristiisi joudun ajatukseni heivaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti