Auringon lämpö mennyt ei hukkaan
on luonto puhjennut täyteen kukkaan,
ihmeitä tekee lämpö sen
siinä salaisuus on myös rakkauden.
Kun aurinko aamuisin taivaalle palaa
sen säteet luontoa hellästi halaa,
sulaa routa siloin myös sydämen
saa lämmöstä osansa ihminen.
On voima lämmön valtavan suuri
sitä on saatava vuosittain kuuri,
ei ole ihminenkään muuta vailla
sitä saatuaan kukoistaa kukkasen lailla.
Lämpö ja valo, siinä on kaksi
tulla ei voisi onnellisemmaksi,
kun lämpöä saa ja valoa riittää
ihminenkin Luojaansa ylistää, kiittää.
Tee lähimmäisen sisimpään rakastava retki
anna lämpöä hänelle kesäinen hetki,
hänen hymynsä kyllä korvaa sen
se on suloista kieltä rakkauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti