Kaksi pientä oravaa leikki pihapuussa
toisella vain niistä käpy oli suussa,
nälkä oli toisellakin, näköä jo haittas
mullekin tuo käpy, hyvin kyllä maittas.
Itse kyllä kaiken syön, ajatteli toinen
tuo vain oottaa valmista, mokomakin loinen,
etsis itse käpynsä, eikä ruinais multa
väkisin jos ottaa koittaa, täältä iskee tulta.
Toinen mietti mielessänsä jos vain murun saisin
vastarakkautta silloin runsaasti antaisin,
mulla kun on pesä lämmin, josta toinen puuttuu
vaihtokauppaa ehdotan, se tuskin siitä suuttuu.
Eikä mennyt aikaakaan oli pesässä jo kaksi
molempien pienet mahat tulleet suuremmaksi,
koska käpy jaettiin, nyt jaetaan kaikki muutkin
toisiansa halaten ne laittoi yhteen suutkin.
;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti