Loi Luoja naisen miehelle runsaassa armossaan
Hän tahtoi antaa meille kumppanin,
hellyyttä kaivataan
vaan siitä vaietaan,
hetkenä heikkona sen tunnustin.
Myös Isän syliin vaikea on mennä lepäämään
nyt vaikka maailmassa väsyttää,
ei periks antaa voi
kun mieheks Luoja loi
mä itken silloin kun ei kukaan nää.
Niin vaikea on miesten rakkautta ymmärtää
ja vielä vaikeampi tunnustaa,
ei miehisyyttä lie
kun armo synnit vie,
tää meistä itsestämme muistuttaa.
Miehisen miehen täytyy aina itse yrittää
kun armoon turvata ei millään voi,
vaan se on vaikeaa
on tämä kova maa,
se ahdistusta itselle vain toi.
Se mietityttää vielä mitä toiset sanookaan
jos Jeesuksen mä otan sydämeen,
nyt minne johtaa ties
sä iso vahva mies,
sain kutsun, ristin juureen vihdoin meen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti